27.11.2016

Vuoden mukavimmat työt

SEINÄKALENTERI JA JOULUKALENTERI -kahden harrastajavalokuvaajan näkemys


Kalenterit on taas tältä vuodelta tehty. Seinäkalenteri on ilmestynyt ja on teidän ihailtavissa ja ostettavissa Museopuodissa. Joulukalenteri on suunniteltu ja tehty ja kohta tekin sen näette. Toivottavasti siitä on yhtä paljon iloa katsojille kuin oli tekijöille.

Seinäkalenteri

Museoiden seinäkalenteri vuodelle 2017. Kalenteria on myynnissä Museopuodissa 15 eurolla.
Seinäkalenterin teko aina seuraavalle vuodelle alkaa heti syksyllä. Ensimmäiseksi pitää keksiä se kantava idea, millä teemalla seuraavan vuoden kuvat valitaan. Joskus sattuu niin hienosti, että on jokin juhlavuosi, johon kalenteri on helppo sitoa. Joskus taas ideaa ei meinaa syntyä millään tai ideat mitkä keksitään, kutistuvat kokoon, koska juuri siitä aiheesta ei löydy tarpeeksi hyviä kuvia. Tai löytyy kuvia, mutta ne ovat väärän kokoisia tai mallisia. Tämän vuoden seinäkalenterin kuvat on kuvannut harrastajavalokuvaaja Pentti Kauppinen. Kun kuvat on valittu alkaa se tylsempi osuus työstä, valitut kuvat käsitellään painokuntoon ja kuviin etsitään tiedot ja päivämäärät ja kirjoitetaan kuvatekstit. Tänä vuonna nimi keksittiin viimeisenä.

Seinäkalenterin yksi ongelmista on, että kun se oikein ihana kuva löytyy, se onkin pystykuva. Ensi vuoden kalenteriin olisi mielellään laitettu kuva myös kanavalta, mutta tämä hauskin kuva oli pysty. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Pentti Kauppinen.

Joulukalenteri

Museossa joulun odotus alkaa varaslähtönä marraskuussa, kun aletaan kasata joulukalenterissa julkaistavia kuvia kasaan. Työtä tehdään silloin kuin muilta töiltä ehditään ja silloin kuin erityisesti joulututtaa.

Tämän vuoden joulukalenteri on saanut innoituksesta Varkauden iloinen 50-luku -näyttelystä. Kalenteri on täynnä ihanaakin ihanampia insinööri Veikko Hukan otoksia. Veikko Hukka oli seinäkalenterin kuvaajan Pentti Kauppisen tapaan töissä A. Ahlström Osakeyhtiössä ja oli hänkin innokas harrastajavalokuvaaja. Hukka ansioitui intohimoisena urheilumiehenä erityisesti urheilijoiden ja urheilutapahtumien kuvaamisessa. Hukalla oli omiakin lapsia ja hän kuvasi paljon sekä omiaan että muiden lapsia urheilemassa. Näissä kuvissa Hukka on onnistunut vangitsemaan lapsien omistautuneisuuden suoritukseen.

Suomen ladun järjestämät hiihtokilpailut. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Veikko Hukka

Lisää 50-luvun tunnelmaa löytyy museon Varkauden iloinen 50-luku -näyttelystä, joka on avoinna vielä tammikuulle. Joulun kunniaksi näyttelykin on hypännyt 50-luvun jouluun.
 -Hilkka

12.10.2016

Pentti Kauppinen

Varkaus väreissä

Konditoria-Baari ja kioski rakennus Kauppakadulla 31.1.1981. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Pentti Kauppinen

















Varkauden museoiden kuva-arkistosta on tänä vuonna digitoitu katseltavaksi Varkautelaisen Pentti Kauppisen kuvia. Yleisön pyynnöstä Piipunjuurella.fi -palvelusta löytyy nyt myös uudempia kaupunkikuvia ja mikä hauskinta, myös värikuvina.

Pentti Kauppinen oli tunnettu varkautelainen persoonallisuus. Pentti Uljas Kauppinen syntyi Joroisissa 27.7.1913. Hänen äitinsä oli Helmi Vilhelmiina Kauppinen. Pentillä ei ollut sisaruksia, eikä hän ollut koskaan naimisissa. Helmi äiti oli kahdesti naimisissa, molemmat avioliitot päättyivät avioeroon. Pentti oli äitinsä ainoa lapsi ja hän syntyi ennen kumpaakaan avioliittoa.

Vuonna 1927 Pentin äiti osti ensimmäisen miehensä kanssa Kalliolan talon Käärmeniemestä, jossa he olivat aiemmin asuneet mäkitupalaisena vuokralla. Pentti asui isoäidin Vilhelmiina Räsäsen kanssa kunnes äidin avioliitto päättyi eroon. Avioerossa Pentin äiti sai kaiken omistusoikeuden Kalliola nimiseen tonttiin ja sen rakennuksiin. Pentti asuikin Kalliolassa lopun elämänsä. Pentti Kauppinen testamenttasi kaiken omaisuutensa valokuvineen Varkauden museoille.

Pirtinvirran uusi silta 14.8.1976. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Pentti Kauppinen


Pentti Kauppinen teki pitkän uran A. Ahlström Osakeyhtiön palveluksessa niin monen muun varkautelaisen tavoin. Eläkkeelle hän jäi voima-aseman koneenhoitajan tehtävistä 1978.

 
Varkauden tehtaitten lämpövoimalaitos 2, valmistunut 1971. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Pentti Kauppinen

Pentti Kauppinen oli innokas muusikko. Hän kuului Varkauden työväenyhdistyksen soittokuntaan 1928-1934 soittaen es-kornettia ja trumpettia. Hän siirtyi Varkauden tehtaitten soittokuntaan ja myöhemmin Varkauden orkesteriin, joissa hän jatkoi trumpetin soittajana ja vuodesta 1936 lähtien myös viulistina.

Musiikin lisäksi Pentti Kauppinen on intohimoinen valokuvaaja. Jo toisen maailmansodan aikana hänellä oli lupa kuvata sota-alueella. Varkaudessa hän toimi Valokuvaamo Jäniksen hää- ja hautajaiskuvaajana sekä Varkauden teatterin valokuvaajana 25 vuotta. Harrastuksekseen hän kuvasi paljon kaupunkikuvia, vanhoja rakennuksia, purkutöitä sekä tapahtumia, erityisesti niitä, joihin soittokunta osallistui.

Valokuvaus ja musiikki säilyi kiinteänä osana hänen elämää lähes loppuun saakka. Vielä 1988 hän kuvasi innokkaasti ja soitti trumpettia. Pentti Kauppinen kuoli 1989.


Lauluilta 13.6.1984, Helka Hynninen esiintymässä Hertunrannassa. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Pentti Kauppinen


-Hilkka

22.7.2016

Monenlaista museolla – kesätyö edition!

Tämä kesä on ollut ensimmäinen kertani Varkauden Museoilla kesätöissä ja kirkkaasti paras työkesäni tähän asti. Hommat alkoivat vauhdikkaasti VekaraVarkauden kuvansiirtotyönpajalla, jossa rakenneltiin eväslaukkuja- ja rasioita pienten Vekara-vierailijoiden tarpeisiin. Laukut koristeltiin ruokaisilla kuvilla teeman mukaan monivaiheisella kuvansiirtotekniikalla, joka vaati liimaa ja kärsivällisyyttä. Kuitenkin vekaroilla homma tuntui sujuvan jopa paremmin kuin henkilökunnan ensimmäisellä askarteluyrityksellä! Kiitokset kaikille kävijöille.

Tapasin työpajassa ensi kertaa kesätyökollegani Sonjan ja Annaliinan, ja tulimmekin ensimmäisestä päivästä lähtien toimeen kuin unelma. Koska kaikkea hölöttämistä ei ollut sopivaa hoitaa työajalla, oli pakko töiden jälkeen lähteä Seikkailujen Saareen porukalla. Väkirikkaan Vekara-työpajaviikon jälkeen koko museon ja Museonystävät ry:n väki lastautui bussiin Rautalammin retkelle virkistäytymään. Reissulla tutustuttiin kirkkoon, paikalliseen museoon sekä Rautalammin vieraanvaraisuuteen: kun toiset retkeilijät ja Museonystävät ry kokoustivat, me kolme kesätyöläistä menimme koputtamaan Rautalammin Seurakunnan kirpputorin ovea (Alatie 27, Rautalampi ). Vaikka kirpputori on normaalisti maanantaisin suljettu, päästi sisällä oleva ystävällinen työntekijä meidät shoppailemaan. Jos Rautalammille on asiaa, suosittelemme pistäytymään Kirkkoa vastapäätä olevassa keltaisessa kirpputorirakennuksessa! Mukaamme nimittäin tarttui pari hattua, jotka päässä poseerasimmekin saman tien.

Sonja, Annaliina ja Siiri onnistuneiden hattukauppojen jälkeen.

Annaliina jatkoi matkaansa Norjaan, minä ja Sonja Tehtaankoulun arkistoihin työskentelemään syksyistä 1950-luku-valokuvanäyttelyä varten museonjohtaja Hanna-Kaisan opastuksessa. Sonja on estetiikantajuinen historiantietäjä ja omat vahvuuteni ovat samat päinvastoin, joten täydensimme urakan aikana toisiamme. Kävimme läpi puuvillahansikkaat käsissä tuhansia negatiiveja, metsästäen juuri niitä mehukkaimpia ja tärkeimpiä näyttelyä varten. Välillä runsaudenpula pelotti, mutta lopulta langat pysyivät käsissämme. Totesimme myös yhdessä, miten eri näkökulmasta aloimme nähdä oman Varkautemme; tutuilla maisemilla yli 60 vuotta vanhoissa valokuvissa oli perspektiiviä laajentava vaikutus.

Unelmatyöparini Sonja siirtyikin oppaaksi Wredenkadulle ja toimii siellä vielä heinäkuun loppuun. Toivonkin että paljon kävijöitä osallistuisi opastuksiin! Itse jäin jatkamaan näyttelyurakkaa, jonka on ollut hienoa nähdä joka päivä edistyvän; kuvat on nyt valittu ja osallistavaa hauskaa näyttelyä varten kehitelty. Hanna-Kaisalta olen saanut paljon sekä tietoa, mutta myös mallia johdonmukaisen näyttelyn kokoamiseen ja aihepiirien erittelyyn. Vapautta minulla on ollut taas käyttää omaa luovuuttani ja on mukavaa nähdä että panoksestani on hyötyä! Muistakaa tulla katsomaan näyttely 23.9.2016 alkaen - tervetuloa!

Innostuin näyttelyn taustatutkimuksesta sen verran, että olen haastatellut omaa mummoani sekä tuttavaani, molemmat 1950-luvun Varkautta todistaneita naisia joilta sain inspiraatiota ja materiaalia vuosikymmenen tutkiskeluun. Kävin myös kalakukkojunan kyytiin Lempi ”Liimaska” Liimataisen juonnolla, mikä oli etupäässä viihdyttävä mutta myös 50-luvun Varkaudesta tosiasioita kertova show. (Junan kyytiin pääsee vielä. Menkää ajoissa paikalle!)

Museotyön kautta kuin vahingossa Varkaus on tullut minulle uudella tavalla tutuksi ja lähemmäksi, paljastanut itsestään puolia mitä en tiennyt kotikaupungistani; ”tuolla oli joskus tuollainen kauppa ja rakennus”, ”ai tuokin asia 50-luvulta vaikuttaa vielä nykyään?”. Kesätyö on osunut myös henkilökohtaisesti vuosi sitten Varkauteen virallisesti paluumuuttaneelle, pääosin eteläsuomessa koulunsa käyneelle naiselle; nyt tiedän paremmin mistä tulen.

Kiitän kaikkia museon työntekijöitä – täällä on kotoisa ilmapiiri. Jutella saa ja työt tulevat tehdyiksi, asiat toimivat jouhevasti ja huumori sekä intensiivinen keskittyminen kulkevat käsi kädessä työpäivänä. Tännepä tahtoisin uudelleen, ei siis kuin kyttäämään ensi keväällä Varkauden kaupungin nettisivuja milloin kesätyöhakemuksia saa jälleen kirjoittaa.

Ihanaa lomaa lomalaisille ja toivottavasti aurinkoista loppukesää 2016,

terveisin Siiri Viljakka

14.7.2016

Rikollinen Varkaus


Varkauden rikoshistoriasta löytyy sanomalehtiä selailemalla muutamiakin kiinnostavia tapauksia. Murhamysteereitä, salakuljetusta ja murtovarkauksia menneisyydestä löytyy mm. Warkauden Lehden sivuilta viime vuosisadan alkuvuosikymmeniltä, ja mainitaanpa paikkakunta myös valtakunnallisella tasolla.

                                                                      ***


Varkauden konepajan teknillisenä johtajana Richard Munsterhjelmin ja Albert Krankin välissä toimi muuan Anders Pöyhiä vain runsaan vuoden verran. Pöyhiän toimintakausi alkoi tammikuussa 1881 lohduttomissa merkeissä – suhdanteet olivat huonot puutavaramarkkinoilla ja vienti Venäjälle lähes täysin tyrehtynyt. Vielä lohduttomammaksi Pöyhiän Varkauden kausi tulisi kuitenkin käymään, sillä kevättalvella 1882 Pöyhiä löydettiin kuolleena asunnostaan. Kuolemaan johtaneet tekijät olivat epäselvät: murhattiinko Pöyhiä vai oliko kyseessä vahingonlaukaus?  


Tampereen Sanomat 1.4.1882 raportoi tuolloin seuraavasti: Kuopion läänin kuvernöörin virastosta on Keisarillisen Senaatin Sivili-Toimituskunta eilen saanut vastaanottaa näin kuuluvan lennätinsanoman: ”Insinööri Pöyhiä ammuttiin 25 p:nä t. k. kuoliaaksi omassa huoneessaan Warkaudella. Murhantekijä on vielä tietymättömissä.”


Hämäläinen samaisena päivänä toteaa: ”Kamala tapaus. Insinööri A. Pöyhiä on – murhattu viime lauantaina Warkaudessa pistoolin laukauksella. Murhasta kuulutaan epäiltävän hänen asuntonsa piikaa.


Pellervossa (1.4.1882) puolestaan tiedettiin asioiden kulku varsin paljon seikkaperäisemmin:

Kamala murha on meille kerrottu Varkauden tehtaalta Leppävirroilla. Tehtaan pääinsinööri Pöyhiä on äsken kuluneen Maarian edellä puolen päivänä kello 8 ja 11 välillä tavattu omasta makuuhuoneestansa omalla haulipyssyllään rinnan aluksesta ammuttuna kuoliaaksi. Kaksipiippuinen pyssy oli jätetty toinen hana viritettynä lattialle sängyn viereen, jossa murhattu makasi peitteessä verissään, paita ampumakohdasta ja toinen hihan suu palaneina. Kello 8 aamulla oli insinööri P. ollut valveilla ja juonut aamukahvinsa. Hänen kortteerissansa ei asunut muita kuin hänen palveluspiikansa, joka isäntäänsä mainitun päivän aamupuolella asioista hakeville ja kysyville oli kertonut toisille hänen vielä makaavan, toisille hänen olevan kirkossa. Makuuhuone oli sisästäpäin lukittu. Kyökistä oli siihen pääsy toisen huoneen läpi. Tästä kamalasta murhasta on pidetty polisitutkinto, millä valaistuksella, ei ole meille tuttu.

Palveluspiian mahdolliset motiivit jäävät epäselviksi – mitä huoneistossa oikein tapahtui, mitä Pöyhiän ja piian välillä oli meneillään?


                                                                            ***


Vuoden 1919 joulukuusta alkaen varkautelaiset pääsivät oman paikallislehden kautta perille paitsi lähiseutujen myös muun Suomen ja ulkomaiden tapahtumista. Varsinkin ensimmäisinä vuosikymmeninä Warkauden Lehdessä raportoitiin varsin ahkerasti toinen toistaan kammottavimmista kuolemantapauksista, dynamiitti-itsemurhista, arsenikkimyrkytyksistä ja mustan magian harjoittajista. Varkaudessa vuosisadan alussa harjoitettiin kuitenkin lähinnä pikkurikollisuutta ja pirtun salakuljetusta.

Lauantaina 4. tammikuuta 1930 Warkauden Lehti kertoo otsikon ”Myi vettä viinana ja pahoinpiteli ostajaa” alla tapauksesta, jossa eräs E.T. Ripatti tuomittiin petoksesta kahdeksi kuukaudeksi ja pahoinpitelystä kymmeneksi päiväksi vankeuteen. Lehden mukaan: ”Ripatti oli joulun edellä myynyt eräälle Nykänen nimiselle naishenkilölle kaksi 10 litran vetoista kanisteria vettä uskotellen sen olevan pirtua. Sen lisäksi oli Ripatti pahoinpidellyt Nykästä.”


Edellisenä vuonna liikkeellä oli varsin epäonninen myyjä. Lehti kirjoittaa: 
Trokari meni kauppaamaan pirtujaan – poliisille.
Maanantaina kohtasi erään varkautelaisen poliisikonstaapelin muudan mies, joka tuntematta poliisia, tarjosi tälle ostettavaksi pirtua. Näin pääsi poliisi pirtukätkön jäljille, joka oli sijoitettu savonlinnalaiseen ”Uolevi”-nimiseen tervahöyryyn.” (WL 17.7.1929)

Vuonna 1929, kieltolain aikaan, pirtua piiloteltiin milloin kalisuolasäkkien sisään (Kuopiossa), erityisiin pirtuliiveihin (Varkaudessa) tai pianon sisustaan (Helsingissä). Varkauteen pirtua kuljetettiin etenkin kivihiililastien mukana laivateitse. Pirtupöntöt piilotettiin Kosulanniemessä toimineen satama-alueen varastoihin tavaran lastauksen yhteydessä ja pimeän laskeuduttua saalis toimitettiin eteenpäin jälleenmyyjille tai uuteen piiloon. Kun poliisi sai salakuljetuspisteen tietoonsa, viinalasteja alettiin jättää joko lähiseutujen saariin tai ns. torpedoiksi avovedelle.


Taipaleen kanavalla salakaupan toimittajat, trokarit ja ostajat, käyttivät ennalta sovittuja tuntomerkkejä: musta baskeri oli ostajan ja tukkumyyjän tunnus, kun taas Nokian musta sadetakki merkitsi myyjää. ”Tuletko Kotkasta?” toimi tunnuslauseena.

Varkaudesta pirtua kuljetettiin eteenpäin Leppävirralle ja Kangaslammille maanteitä pitkin. Tapio Kautovaara kertoo tapauksesta, jossa poliisit järjestivät tien sivuun väijytyksen saatuaan vihiä trokarien reitistä. Tarinan mukaan poliisin näytettyä autolle pysähdysmerkkiä, autosta singottiin poliisin jalan juureen 10 litran pirtukanisteri, joka puolestaan siirtyi nopeasti piiloon. Vahdissa olleelta poliisilta kysyttiin, miksi tämä ei pysäyttänyt trokareita, johon tämä vastasi käsiään levitellen olleensa hengenvaarassa, kun päälle olivat ajaa.


                                                                         ***            


Vuonna 1929 pidätettiin Varkaudessa muutamakin murtovaras:


Ammattivaras pidätetty Warkaudessa.


Tehnyt kolttosiaan eri paikkakunnilla ja käynyt varastamassa Venäjälläkin.


Kuluvan marraskuun 3 p:nä pidätettiin Warkaudessa juopumuksesta eräs mies, joka täällä samoin kuin aikaisemmin Savonlinnassakin oli ilmoittanut nimensä väärin, mutta kun samaan aikaan sattui Warkauteen lääninrikosetsivä Ingertilä, joka tunsi miehen samaksi, joka aikaisemmin oli ollut Savonlinnassa, tunnustikin mies ilmoittaneensa väärän nimen sekä sanoi oikean nimensä olevan sekatyömies Juho Sinijoi Salmin pitäjän Mantsinsaaren kylästä. Kun epäiltiin, että S. olisi syyllinen eräisiin Savonlinnassa tehtyihin varkauksiin, ryhdyttiin häntä sen johdosta kuulustelemaan, jolloin hän tunnustikin tehneensä kyseenlaiset rikokset ja lisäksi anastaneensa Warkaudessa kuluvan kuun 2 pnä eräästä moottoriveneestä magneeton.


Mies kertoi lisäksi, että hän oli Salmissa viime touko-kesäkuun vaiheissa varastanut nuorisoseuran talosta teekeittiön (samovaarin) ja hellan ja paennut sen jälkeen Neuvosto-Venäjälle, jossa taas teki varkauksia ja joutui niiden tähden Shpalernajan vankilaan sekä lopulta sieltä karkoitetuksi takaisin Suomeen.” (WL 9.11.1929)

Edellisen kuukauden aikana puolestaan napattiin miesten takkeja, talvipalttoita ja housuja lukituista varastoista varastellut työmies, joka toimitettiin välittömästi Kuopion lääninvankilaan (WL 16.10.1929).

                                                                         ***


1950-luvulla rikollisuus näyttää muuttaneen suuntaa hivenen vakavampaan päin. Kuvassa rikospoliisi tutkii murtovarkaiden saalista vuoden 1955 maaliskuussa.

                                                                           ***


Tiina Nissinen


Lähteinä:
 
Warkauden Lehti 1929-1930.
Tapio Kautovaaran Lisäjuttuja Varkauden historiaan, nro:t 59-61, 1984. 

Kuva: Valokuvaamo Jäniksen kokoelma, 1955.